The sky never really darkens that time of year, but remains bright as if from within, like a rock long hot after the sun has gone down. Still, the old rooms at Biskops Arnö were dim that evening. I met Anne when I gave a talk at the Debutant Seminar last June, where writers from all over Scandinavia were invited to spend a week on the remote island some two hours north of Stockholm. Every night there’ll be readings in the old house, the group gathered on heavy, long wooden benches, the reader stood in front of the black hollow of the open fireplace. Since the Danish, Norwegian and Swedish speaking participants get by in the languages of the others, tradition holds that texts be read out in their original form. Anne has also not had her short stories translated, so this is how it had to be. I’d never heard North Sami before. It bears no resemblance whatsoever to the adjacent Scandinavian tongues. And as anything thoroughly strange, the sound of it alone I can only describe as beautiful and poetic. Anne read aloud visibly impacted by her words, a light flare of blush to her cheeks tinged her intonation with hesitation, but she persevered.

‘It’s not erotica’, she’d told me earlier over dinner, ‘it’s porn – and it’s pretty hardcore.’ Exceedingly little literature is published in Sami, and a lot of what is published is poetry. Basically, people have to read the same books over and over again, and they’re certainly not pornographic short stories. ’I had to ask myself: can you have sex in Sami?’. Anne stretches the language, and writes things down, which there has only ever been reason to utter spontaneously. Her collection, Sex and the Sapmi, published by Lumio in late 2018, breaks new ground in so many ways.

The story that is reprinted here is the same that Anne read that night at Biskops Arnö. At the author’s request, it has not been translated, but appears in the format often used by Sami publications that cater to the 9 different languages spoken among that population: in the original, accompanied by a brief account in lingua franca.

I’ll introduce Anne’s story just as she did last summer: It is written using a gender neutral pronoun available in the grammar of North Sami, leaving the sexes of the characters undisclosed. The story is titled Through the backdoor, and describes an act of anal sex.

Kristian Vistrup Madsen

Through the back door

“Háliidatgo geahččalit?” Su jearaldat lei ovdalge jerron, muhto eaba lean goassege ovdal mannan viidásit. Lei dan dihte go leigga veahá uju ja orui heahpat hupmat dan birra. “Jua, geahččaletne” Vástádusas ii lean eahpádus, ii lean veaháge eahpesihkkarvuohta. Oanehis vástádus lei dan dihte go heahpatvuohta lei meastta lihka guovddážis go háliidus geahččalit juoidá ođđasa seksas. “Galggan go viežžat oljju, vai geahččaletne go álggos haga?” Oaivvil jearaldagain lei dego oktii vel jearrat galggaigago duođaid geahččalit. “Viečča fal dan oljju, in mun duostta dan haga. Doaivvun mun dárbbašan dan vai sáhtán vuoiŋŋastit ja…” Son ii válbmen cealkaga ollásii. Ii diehtán iešge galggaigo son návddašit vai bođii go leat dušše bávččas ja unohas. “Háliidat go dien oljju mii galmmista vel, vai dušše dábálaš biebmooljju?” Jearaldagat eai lean vuordnuma dihte, muhto baicca dan dihtii vai buot galggašii šaddat nu buorre ja vuogas go vejolaš.
“In dieđe, váldde dan dábálačča. Dahje vuordil mas, ii go dáppe gávdno eará olju? Dakkár olju mainna galgá ruvvet?” “Sihkkarit gávdno, muhto gillen go ohcat álget..”
“Ná, it don dárbbat, váldde beare dien oljju mii galmmista dasto” Son gaikkehii gokčasa iežas ala dan botta go vurddii goas nubbi boahtá oljjuin. Ii dovdan iežas nu álásin de.
“Gal mun vieččan goappaš bohttaliid vai leat láhkosis, de ean dárbbat jurddášit dan birra šat”. Son vázzilii olggos lanjas.
“Daga fal nu, buorre jurdda”
Gokčasa vuolde gieđain njávkkadii iežas bađa, ja moadde suorpma ohcaledje guras gos ráigi lei. Geahččalii ieš álggos várrogasat suorpmaiguin guoskkahallat birra ráiggi. Ii iešge diehtán makkár vuordámušat galge leat. Ii diehtán eará go ahte lei sáhkki geahččalit ja dovddai iežas doarvái oadjebas dál. Leigo son himus vai leigo dušše diehtoáŋgir analaseksai? Soittii leat veahá goappašagat.

Son gii manai ohcat oljjuid bođii fas seaŋgga lusa ja sus ledje guokte iešguđetlágan bohttalat mielde. Stuora bohtal mas lei fiskes olju ja mii dábálaččat oidnui gievkkanbeaŋkka alde, ja nubbe bohttalis ges ledje máŋga ivnnát ja bustávat ledje gullevaččat áibbas eará kontinentii. Son gii čuoččui seaŋgaguoras njorrestii veahá biebmooljju olgeš gihtii ja vuoidagođii suorpmaid ja gieđaid, vai bures liegganit.

Son gii veallái seaŋggas, gokčasa vuolde, jorgalii gávvut ja hárčii. Vuordámušat ja sáhkkitvuohta lihkadedje čoavjjis dego beaivelottažat. Lei dan rájes go gulai dan birra vuohččan, háliidan geahččalit, muhto seammás ii lean okto riekta duosttan. Iige lean dovdan oadjebasvuođa jearrat ovttasge eará váldit iežas bađas. Ii lean bajásšaddan oainnuin ahte lei lunddolaš dahje, ahte oktage anášii ná. Dušše interneahta bokte lei ožžon govahallama makkár dat lei. Juostá iežas siste diđii juo ovdal gihtii ahte dasa son liiko. Ii lean goassege duođai liikon dábálaš seksai, lei gal vissásii buorre ja gal son fal navddášii veahá, muhto ii lean dássážii dovdan dan albma klimáksa, dan orgásmma mas ledje diet násttiid ja rakeahtaid, daid maid buohkat hupme. Lei dovdan iežas boastut ja čabuláganin olles eallima, go háliidii ja áibbašii nu sakka, juoidá mii ii lean sosiálalaččat dohkkehuvvon dahje juogá mii ii govviduvvonge nu dávjá.

Son gii vuoiddai oljju litna, liegga gieđaide, čippostii seŋgii ja rohttii gokčasa eret dan nuppis. “Jorgal ja čurtte mu guvlui”, gohččui son. Ovttatmano nubbi guldalii ja julki váimmuin geigii bađa. Lei amas ja veahá imáš nu álásin leat nuppi lahka. Nu hearki ja vuollegaš. Seammás lei hui turning on go diđii ahte nubbi oinnii visot, su álásvuođa. Lei várra juoga olbmo luonddus mii gáibidii muhtomin duollet dálle čájehit iežas hearkivuođa nubbái. “Naba jus doppe lea, dego veahá...baika?” Son gii geaigái bađain seaŋggas dat jearai. Sus lei vuollegis jietna ja meastta ribahii ruvssodit go jearai. Lihkus lanjas lei dušše čuovggaš báitime, ja das ii boahtán nu ollu čuovga. “Sihkkarit lea veahá doppe, nu han olmmoš lea ráhkaduvvon, ii dat goit daga maidege” Son gii čippostii seaŋggas vástidii seammás go njávkagođii bahtaráigge birra litna lihkastagaiguin. Njorrestii biebmooljju bađa ala ja divttii golgat ja goaikut vulos julggiid mielde, oađdádagaid ala. Visot šattai oljun ja njuoskkas. Olju mii golggai galmmistii veahá, vaikko lanjas lei liekkas.

Litna suorpmaiguin ruvvii bađa, dassáigo varrajohtu oaččui liikii ruvssodit ja báhkistit. Hui buori áiggi válddii oljjuin ja son geas bahta geaigái áibmui, illá nagodii vuordit goas nubbi galggai joatkkit sisa, su sisa. Lihkahalai bađa veahá, vai jo suorpmat gávnnašii luotta. “Ale doamahala, gal moai goit gerge. Mun háliidan álggos du ligget bures, ovdalgo barge maidege” Jietna lei lihka linis go gieđat mat ruvvejedje. Goappašagat vuoiŋŋaiga lossadeappot ja jitnoseappot. Seammá háliidusat ja áigumušat devde áimmu suohkadin.

“Ii galgga hohpohallat analaseksain. Rumaš ferte vuoiŋŋastit ja ieš háliidit. Mun háliidan du gieibmat garrasit, váldet du hui bures, dassáigo doarggistat. Dus lea nu fiinna bahta”. Go lei geargan hupmame, de fáhkka dovdui njuovččageahči njoalosteame ráiggi birra. Bánit gáskkašedje bađa, ja várrogasat njuovččageahči gávnnai geainnu sisa. Son gii njoalui doalai gieđaiguin bahtaráiggi veahá rabasin, vai lei álkit njoallut. Son gii čurtti, son biesttihii áimmu geahppáin go ii lean vuordán dovdat njuokčama. Lei hui linis ja dat njuovčča jorai olggos sisa nu geahppasit, ja dušše dat jurdda man gielddus dat lei, cahkkehii dego dolá vuolledábiide. Lei nu buorre, ja olles rumaš gáibidii eanet, garraseappot, deavdit ráiggi. Gitta čalmmiiguin lei álki návddašit, go ii dárbbašan jurddášit maidege.

“Diet lea oba buorre, ale fal heaitte, áiggun eanet, geahččal coggat suorpmaid sisa”. Son humai vuollegaččat ja jođánit, seammás go cipmui čalmmiid gitta ja gállu vuoiŋŋastahtii madrassa vuostá. Ii duosttan geahččat, ii duosttan baljo lihkestit amas dat nubbi heaitit dahje lihkestit eret. Go dat nubbi lei njollon bahtaráigge dassáigo varra jorai nu ahte liikii birra ledje dego unna, unna divrrážat mat lihkadalle doppe ja olles rumaš pulserii, de son oktan njuokčamiin coggalii ovtta suorpma sisa. Lei hui baski ja ille čáhke goappašagat dohko. Ii ádjánan guhka ovdalgo rumaš luoitilii balu ja lodji oačči. Ráigi stuorrulii ja olles suorbma čágai sisa. Son gii stoagai suorpmaiguin, loktii oaivvi ja divttii dušše gieđaid stoahkat bađain. Go lei ovttain suorpmain gieibman oanehaš bottu, ja go nubbi orui liikome dasa, de coggalii nuppi suorpma vel sisa ja váldigođii garraseappot. Doalai ovtta gieđa vuolemusas nuppi sealggi alde, gokko gobit ledje. Go guokte suorpma ledje siste, ja ain lei ráigi loaččas, de coggalii goalmmát suorpma vel sisa. Son gii gieimmahalai, njimadii veahá go golbma suorpma lihkadišgohte olggos sisa. Ii riekta ieš ge diehtán lei go dan dihte go bávččagii vai dan dihte go su rumaš gáibidii garraseappot ja eanet.

“Lea got beare garrasit? Háliidatgo don ahte mun heaittán?”
“Ii, ale heaitte! Nu buorre...garraseabbo, itgo váldde mu garraseabbo?” Ovttatmano go dan lei dadjan, de suorpmat jorggihedje birra ja deaddiluvvo ráigái sisa, nu sisa go fal manne ja alge deaddit, dego roahkit, bajás, dáhki guvlui. Dássedis, garra lihkastagaiguin dedde ja dedde, olggos sisa, birra ah’ birra. Son gii čurtti, geigii bađa suorpmaid vuostá, njimai ja sáđai. Son gii gieimmai, coggalii njealját suorpma vel sisa ja dan háve ii lean veaháge várrogas. Son lihkahalai olles gieđa jođáneabbo ja jođáneabbo ja oinnii mo ráiggáš lei áibbas dievva, ja mo suorpmat johte bađas. Dušše oaidnit mo nuppi gorut lihkadii su roavvá lihkastagaid mielde bajidii su himuid. Njimman ja sáđđan šattai alibut ah’ alibut, ja go viimmát nubbi bođii de son ieš maid bođii, vaikko ii lean duohtadan ge iežas.

Orgásmma maŋŋel, go gorut lei heaitán doarggisteame, válddii son gieđa eret ja sihkkulii veahá gávnniide, ovdalgo velledii nuppi báldii. “Nagodatgo don vázzit dál?” Mojonjálmmiid son jearralii nuppis. “Diet lei nu issoras buorre, vuohččan go mun lean ná návddašan seksas! In dárbbat nagodit vázzit, dahje čohkkatge moatti vahkkui!” Nubbi sáđai ain veahá go vástidii mojonjálmmiid ruovttoluotta.

Fáhkka gullostii biila bisáneame olggobealde, ja son gii lei suorpmaiguin gieibman, njuikii bajás seaŋggas johtileappot go cubbo, ja láse lusa njágái geahčestit láseliinni duohken. “Vuoi, bearg..., dál got juo bohtet?! Don fertet gárvodit ja viehkalit olggos!” Jođán dego goddesahpan son bidjalasti gárvvuid ala, viegahii bohttaliid eret ja manai gieđaid bassat. Nubbi ii lean njoazibut songe. Moatti sekunddas ledje biktasat badjelis ja vaikko bahta bávččagii juohke lihkastagain, de aŋkke lei snáhpis viehkat viesu čađa dassáigo ollii nuppi uvssa lusa. Ovdal go ollii ráhppat uvssa ja lávkii olggos, de viegahii nubbi su, cummestii su hoahpus ja čárvestii bađa. “Dál don leat guktii otne geahččalan the backdoor, mu fiinnut. Jurddaš jus oktage dieđášii munno deaivvademiid birra, de gal livččiime olles márkanii stuora sáhkan”, dadjalii seammás go cummestii. “Nu moai livččiime, muhto ii dat guoská eará go munnuide. Gal moai gulahalle. Giitu, go don leat don”. Liekkus mojit liggejedje váimmuid, ja goappašagain ledje násttit čalmmiin, go maŋŋeuksa njozet manai gitta ja nubbi uksa rahpasii.

Anne Nymås is the pseudonym of a Sami writer based in Sweden. Her debut collection of short stories Sex & The Sápmi was published by Lumio Förlag in 2018.

Reprinted here with the permission of the publisher.